timo.multamaki 20001121 fi: Nicklas 'Nicke' Svensson DeimosStation / Elekromekaniikan professori Kronologinen eteneminen enemmän tai vähemmän järjestyksessä *Perjantai* Myöhäinen ajankohta pelin alulle johti uniprioriteettien rankkaan nousuun: etsimme labralle nukkumapaikat ja hyvät löysimme. Viereiselle punkalle kiipesi Kirsten Åberg, tuo ystävälllinen nainen. Vähänhän se oli hygienisesti arveluttavaa, ainakin Kuun standardien mukaan, mutta syntyjämme maalaisina, siedimme tilanetta. *Lauantai* Aamu Aamusella osallistuin Charles Beaumontin, esimieheni, kanssa aamujumppaan, jokna jälkeen nautimme ravitsevan aamiaisen. Jumppa taisi kuitenkin olla melkoisen rasittavaa. Jumpan ja aamiaisen jälkeen kävin vaihtamassa salasanani Comm.Centrerissä jä lähetin päivittäiset sähköpostit Kuuhun vanhalle opiskelijatoverilleni Eleanor Christersenille. Tämän jälkeen tutkimme kyborgia ja koitimme edistää tutkimuksia. Mikki (Michelle Jörnsson) tosin esti tiedonkulun ja kyborki lähti taas säätämään Deimoksen laitteita. Jatkoimme sisäisen läämmönsäätimen tutkimista. Välillä tutkimme kaivosrobotin tiettyjen I/O piirien eristysten interferenssiä ja totesin erään kanavan 16 bittisyyden aiheuttavan ongelmia: piirit tulevat kuumenemaan liikaa. Työt jatkuivat tavalliseen tapaansa kunnes joku kertoi, että tarvikekonttiin kaivettu tunneli aiotaan avata pian. Hei hei pyrkimyksillemme jatkaa tutkimuksia. Tunnelin avaamista seurasimme isolla joukolla pitkään kolmannelta tasolta. Ja saimme odottaa ja odottaa. Noin tunnin päästä tunnelista alkoi valua erilaista väkeä. Saastaista porukkaa, joilla osalla oli selvästi tavarakontista varastetusta elektroniikasta kasattuja alkeellisia kyberosia. Pitkien miettimisten jälkeen päätimme hakea muutamat lisäosat poimiaksemme jokusen kyberoidin labraamme. Tarvitsimme muunmuassa uuden matriisin Igorille, jotta voisimme ohittaa Mikkin kommunikoinnissa. Niinpä Charles löi kouraani sotilasmallisen stunnerin ja saimme tehtäväksemme skannata mielenkiintoisia kohteita ja valita parhaan. Se sitten tuotaisiin ylös ja tainnutettaisiin ja kyberosat revittäisiin irti. Osa jengiläisistä hermostui selvästi ja minua pelotti lujasti, kun jokin hurja lesbojengi kävi uhkailemaan. Löysimme lähinnä vain alkeellista ja kömpelöä tekniikkaa. Lopulta skannerimme paljastivat yhden hienon cortex-pommin. Ajattelin, että tämäpä mainiota, ei mitään tusinakamaa, vaan kunnon raaka-ainetta suoraan aivoihin kytkettynä: tätä voisimme varmasti käyttää hyödyksi. Myöhemmin Charles lähetti valintamme takaisin, sillä hän pelkäsi menettävänsä sormensa purkaessaan pommia. Ihmettelen, sillä onhan Charles niin tarkka ja kykeneväinen, tottahan hän olisi purkanut kyseisen pommin alta aikayksikön. Keskipäivä Tässä vaiheessa selibaatin tuottama tuska ja täydet pallini ajoivat minut jo lähes hermoromahduksen partaalle: Charleskin vain tuntui kiusaavan minua, eikä Nicklaksen palveluja voinut vielä käyttää, sillä se hänen parittajansa oli kadonnut johonkin. Toivoin, että jokin konttilainen olisi päästänyt hänet päiviltä, mutta varmuutta en voinut saada. Eleanor ei ollut vieläkään vastannut sähköposteihini. Lähetin niitä uudelleen ja uudelleen (Myöhemmin sain kuulla, että CC oli sulkenut yhteydet vuorokaudeksi ja että viestini lähtiuvät 12 tunnin viiveellä kuuhun.) Ja eikun uudestaan etsimään lisäosia. Löysimme sopivan kybersiolmän, jossa oli paljon elektroniikkaa ja päätimme tuoda tämän tutkimuksiimme. Vaan soolot eivät laskeneet meitä sisään. Voi harmi. Palasimme jälleen tyhjin toimin labraamme. MediLabilssa näimme yhden huonokuntoisen tajuttoman konttilaisen. MediLabin pojat lupasivat sen käyttöömme. Kirsten ja Nejan lähtivät hakemaan lämmönsäädintä, jonka suunnittelimme oitis liitettävän tämän kohteen sisäiseen hermostoon. Nejan toi säätimen ja Kirsten tutki liitostapaa: jotain oli vielä vialla. Kirsten lähti korjaamaan liittymiä. Olin jo valmiina leikkaukseen, kun MediLabiin tuotiin runneltu solo power-armorissaan. Hitto, niillä on nyt tosi-isoja pyssyjä siellä kontissa! Huh. (Todellisuudessa solot olivat itse vahingossa räjäyttäneet itsensa, tätä emme tieneet ja siksi pelkotilamme kasvoivat) Jouduimme Mössön kanssa kantamaan tämän testikohteemme omaan labraamme, jossa Charles kielsi meitä. Mikään ei auttanut ja meidän oli pakko viedä tutkimuskohde takaisin MediLabiin. Charlesin syynä oli se, että jengiläiset kapinoivat, eikä hän halunnut antaa pienintäkään lisäsyytä jengeille suuttua deimoslaisiin. Tässä vaiheessa turhautuma ja seksuaaliset paineet alkoivat käydä yli kestokykyni. Todella hermostuneena ja neuroottisena turvauduin Kirstenin antamaa tukeen. Kirsten laittoi koruuni jonkinlaisen rauhoittimen, joka tepsikin mainiosti. Tunsin kohta itseni varmemmaksi, eikä minua enää juuri mikään hermostuttanut. Tunsin miellyttävää halua kosketella kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta. (Tällainen oli rauhoittimen tuoma sivuvaikutus. Hauskin hetki oli, kun jokin Kontin poliisi (ELF) seisoi edessäni ja kysyin häneltä jotain samalla hiplaten häntä.) Tunsin todella lapsuuteni aikaista turvallisuutta. Nyt Deimos oli täynnään jos jonkinnäköistä hiihtäjää. Jopa eräs mies, jolle olil vasta asennettu uudet teleskooppikäsivarret sai haahuilla ilman vartointia. Tämä solo selitti, ettei vielä täysin hallitse raajojaan ja tarjoutuessani tutkimaan niitä, toinen raaja tönäisi minua voimallisesti rintaan, sillä seurauksella, että korussa oleva rauhoitin taisi laueta. Tunsi välitöntä raukeutta ja pakonomaista tervetta käydä kourimaan läheisintä ihmista. Tämä sattui olemaan Kirsten, jonka rintoihin kävin kiinni! Yäk, hänhän on nainen. Kirsten talutti minut pois ja käteni harhailivat vartalollaan. Hän otti korun pois ja sai minut nukkumaan. Herättyäni kuulin, että kiinalaisten Orbitirium on muuttanut suuntaa ja kääntynyt täyttä vauhtia kähti Deimosta. Yleinen paniikki alkoi vallata alaa. Kävin dekillä, ja lähetin taas postia Eleanorille Kuuhun. Hän ei ollut vieläkään vastannut. Tunsin itseni todella hermostuneeksi. Vähän väliä apuani tarvittiin professorien kokouksissa, jossa koitettiin selvittää tapaa päästä tilanteesta. Sellaista ei tuntunut löytyvän. Eri labrojen johtajat jatkoivat miettimistään. Itse laskin, että eloonjäännin mahdollisuudet ovat hyvin pienet, niinpä päätin heittää hyvästit työlleni ja vaihdoin päälleni vapaa-ajan asuni: nahkahousut ja lippalakin. Alkuilta Lähdin vihdoinkin tutustumaan Konttiin, jossa näin useita mielenkiintoisia homoja, jotka eivät ihme kyllä kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Tulin takaisin DeimosStationille. Täällä näin nuoren parin, joka oli juuri mennyt kihloihin. Iloitsin kovasti puolestaan ja suutelin molempia poskelle. Haahuilin edestakaisin ja toimitin asian siellä toisen täällä ja koitin etsiä Charlesia, olin päättänyt laskea kaiken yhden kortin varaan: enää ei sovi aikailla, henki menee ja kuitenkin haluan saada Charlesin tietämään tunteistani ja haluan saada vakuuden siitä, että hänkin tuntee samoin minua kohtaan. Nejan ei nyt kuitenkaan olisi kuin pikkupoika, eikä edes niin kiinnostava, taisipa jopa olla tyystin asseksuaalinen ellei jopa hetero! Joku kertoi, että Nicklas oli ottanut huumeita ja hän olisi itkemässä alakerrassa. Tunsin oloni kauheaksi ja menin oitis lohduttamaan häntä. Itkimme siinä yhdessä ja hänen olonsa taisi helpottua. Menin jälleen Konttiin kokolailla hermostuneena: pitää saada panot! Eipä kontista löytynyt sellaista. Palasin Deimosstationille, jossa Charles juuri korjasi jotain sooloa. Auotin häntä ja pian jatkoin matkaani, sillä hänellä oli kiireitä. Noin puolen tunnin kuluttua näin saman solon toistavan siteitään uusista kyberjaloistaan. Autoin häntä ja säädin potkua kohdalleen. Säädettyäni toisen jalan, joku huusi 'peittäkää korvanne', Kysyin. 'mitä?' Ja samalla huumaava räjähdys repi tajuntaani. Pökerryksissä tuskasta havaitsin, etten kuullut mitään, vaan hurja kipu täytti pääni. Joku oli räjäyttänyt konttiin menevän tunnelin oven. Hoipertelin kohti MediLabia ja hoitoa. Pääsin labiin, mutta siellä ei ollut yhtään lääkäriä. Laitoin rauhoittavan koruni päälleni. Joku antoi ensiapua ja joltai sololta sain NoPain -pillerin. Kipu häipyi ja lähdin etsimään medikkejä, en löytänyt kuin Kirstenin, joka tajusi tilanteeni ja kirjoitti paperille lupauksen laittaa minulle uudet kyberkorvat. Menin ruokailuun. Ruokajonossa tapasin Charlesin. Kerroin hänelle siitä, että olin jo pitkään rakastanut häntä ja että uskoin hänen tuntevan samoin minua kohtaan. Hän pelästyi ja enkä onneksi kuullut, kun hän haukkui minua epähygieniseksi hysteerisesti. Ei hän ei todellakaan ollut kiinnostunut minusta! Tajusin sen kauhistuneesta inhon ja säälinsekaisesta ilmeestään. Maailmani romahti: tulin ulos kaapista vain tajutakseni, että kaikki oli turhaa. Henkikin lähtisi kohta! Romahdin tyystin ja täysin. Menin pöytään jossa oli mikroelektroniikan professoreja ja yritin vapisevin käsin syödä jotain. En enää muista mitä kaikkea puhelin, mutta olin todella sekaisin. Siirryin Kirstenin pöytään ja hän lähetti minut ylös rauhoittumaan luvaten tulla perässä. En päässyt kuin muutaman metrin, kunnes näin Mikkin, jolta pyysin saattoapua. Mikki ei tainnut tajuta etten kuule mitään, tajusin kuitenkin että hän käski minua pysymään paikallani. Jäin siihen Mikkin jalkojen juureen nyyhkimään. Hetken päästä Charles käveli ohi. Keräsin ylpeyteni rippeet ja nousin pystyyn tärisevänä surkimuksena. Menin nukkumatiloihin, jossa tajuntani petti minut. Heräsin kun joku medikki tutki minua. Minut vietiin MediLabiin ja medikit leikkasivat korvani ja uusivat paineessa vaurioituneet osat. Kuulisin taas tunnin päästä ja kolmen tunnin päästä olisin taas kunnossa. Ilta Löysin kohta Nicklaksen ja menimme Konttiin, sillä siellä alkaisi pian bileet. Bileissä voisin sitten lähestyä Nicklasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä näin sattumalta avoimen dekin, josta kohta tietysti luin newsit ja kyseisen henkilön sähköpostit. Kirjoitin vielä uutisalueille viestin, jossa sanoin mitä ajattelin näistä Kontissa majailevista Maan kätyreistä. Valitettavasti pari dekkeriä lukivat viestini, ennenkuin pääsin loggautumaan ulos. Joku tulikin taakseni ja kysyi, olenko inkvisitiosta. Vastasin etten tietenkään ja taakseni kertyi yhä enemmän jengiläisiä. Pelästyin todella ja lähdin karkuun. Uskoin, että ne dekkerit tulevat perässäni. Etsin Nicklasta ja löysin hänet pian. Käskin häntä tulemaan mukaani, mutta kun ihan kohta aloittaisi bändi soittonta, Nicklas ei suostunut ymmärtämään pakoni syytä. Samalla meihin osui valokiila ja joku tuli kyselemään Nicklakselta kaikenlaista (molemmat silkkaa sattumaa, mutta sillä hetkellä olin todella vainoharhainen). Palaan takaisin omaan labraamme ja kerron kaikille Kontissa lukemistani uutisista ja meileistä. Kirsten kertoi jonkun käyttäneen minun tunnustani lähettääkseen vähintään areveluttavaa mailia jollekin terroristille Konttiin. Hän on siis murtautunut sähköpostiini, vaikka varmasti jokaisen kerran jälkeen olen logannut ulos. Ajattelen kauhuissani: en taida olla kovin suosittu täällä! Eräiden palaverien jälkeen olin todellakin menettänyt kaiken toivoni eloonjäännistä: joko meteoriitti tulee niskaan, jengiläiset tappavat minut tai solot vähintään. Menimme Kirstenin kanssa omiin makuutiloihimme, jossa ajattelin saavani häneltä terapiaa. Hän lähes kävi päälleni. Keskustelimme seksuaalisuudesta ja sanoin maailmani romahtaneen, sillä Charles ei ollutkaan mies minulle. Nyt Kirsten suuttui jostain syystä ja hermostui kovasti. (en tietenkään osannut odottaa, että hän olisi ollut rakastunut minuun) Koko lopun iltaa Kirsten käyttäytyi todella omituisesti: hän ilkeili ja piiritti minua, herkkää ihmistä. Jouduin lupaamaan hänelle, että etsin hänelle miehen viimeiseksi yöksi. Miestä en löytänyt, eikä hän kai olisi sellaista huolinutkaan, kysyin jopa tuolta viattomalta Mössöltä. Mössö ei tainnut ymmärtää kysymystä. Kirsten suunnitteli meille rauhoittavat sormukset, joilla saimme täyden euforian yöksi. Hylkäsimme maailman ja jouduin itse yrittämään olemaan Kirstenille miestä viimeisenä yönä. Rankan yrittämisen jälkeen totesin, että minusta ei ollut miestä naiselle, vaan olen ainoastaan miesten mies. Sunnuntai Aamulla heräsin kovaan tulitukseen ja siihen, että joku huuteli kiinalaisten tulleen. Hämmästyksekseni olin hengissä. Pääsin ylös ja puettuani päälleni havaitsin useiden kiinalaisten saapuneen Deimokselle. Ryntään dekille ja näen uutisista, että Orbitorium -uhka on poistunut ja että nyt onkin tulossa 113 avaruusmiinaa kohti Deimosta. Pelastus olikin siis lyhytaikainen. Samalla saan Kuusta useita sähköpostiviestejä Eleanorilta, joka uskoo minun vähintään jo kuolleen. Eivät taida tietää, mitä täällä tapahtuu. Vastaan posteihinsa ja tarkistan Kirstenin tarinan: joku on todellakin käyttänyt tunnustani. Lähetän vihaisen viestin ylläpidolle ja viestien lähettäjälle ja loggaan ulos. En ehdi Comm.Centeristä edes omaan labraamme, kun joku solo pysäyttää minut ja vie minut professorien kokoukseen siihen rahtisukkulaan, joka toi paikalleilmestyneet kiinalaiset. Kokousta pitäessämme havaitsen, että olemme vankeja: kukaan ei saa poistua! Haluan, että Kirsten ja Mössö pelastetaan. Niinpä pyydän yhtä soloa hakemaan loput labralaisemme. Hän tekee kuin toivoin ja pian on Kirsten ja Mössö paikalla. Pääprofessori fysiikan laitokselta tietää, että myös 'puppelini'on paikalla (niinkuin hän Nicklasta kutsuu). Havaitsen, että Nicklas on täysin poissa tolaltaan ja lohdutan häntä: tämä alus on täällä vain pelastaakseen meidät. Suunnittelen, että täältä päästyämme minä ja Nicklas menemme hoitolaitokseen (säästöjeni turvin) lepuuttamaan hermojamme yhdessä ja että sen jälkeen keskitymme lämmönsäätelyjärjestelmän tutkimiseen. En vielä silloin tiennyt, että edessäni on raskas oikeudenkäynti tilini tyhjentäneitä terroristeja ja pankkia vastaan. Henki kuitenkin säilyi. ___________________________________________________________________ Back to playpage Back to my IRL home page